Että mä vihaan tietotekniikkaa. Kärvistelin jo viikonloppuna takkuilleen koneeni kanssa, joka sanoi eilen sopimuksen lopullisesti irti. Tänään kannoin aarteeni hellästi it-osastolle, mutta tuomio oli tyly.

-Sun kiintolevy on paskana. Toivottavasti sulla oli kaikista kopiot, kuului diagnoosi.

No ei ollut. Kiva, kiitos. Ei mennyt kuin miljoona digikuvaa, puhumattakaan kaikesta muusta, jota olin tietokoneeseen hillonnut. Helvetti!

Jos saisin elää unelmissani kirjoittasin kirjoitukoneella ja korjaisin mokia valkolakalla. Tietotekniikkavihani nousee uusiin svääreihin hetki hetkeltä. Ilmankaan ei voi olla.

Eletään jännittäviä aikoja, vatsan pohjassa kutittaa ja olo on onnellisen malttamaton.

Tiuhti tuli eilen kotiin. Juhlistettiin sitä ajamalla nurmikkoa kaksi tuntia. Sitten syötiin roopen tekemää nurmikko- ja kivisoppaa ja lopuksi leikittiin turtleseilla. Mä saan aina sen vanhan turtlesin, jonka toinen käsi ei toimi. Sen huonomman.

Perjantaina elatuskiista oikeudessa, en mene. Hoitakoon asiansa paremmin osaavat. Jokohan tää tilanne kohta rauhoittuisi? Toiveajattelua. Töölön suunnasta on tullut kireitä puheluita viime aikoina, mikähän niitäkin hiertää? Stressaavat kaiketi enemmän, kuin allekirjoittanut. Tulee turhaa sanomista, parempi kun viettää hiljaiseloa. Huomenna kuitenkin syömään. Tinteli hoidosta ja Helsingin sykkeeseen.

Oi voi, eipä ole kunnossa tänään kehumista. Monta päivää vaivannut flunssa otti aikalailla takapakkia, kun hilluin lyhyt hihaisessa paidassa eilen ulkona. 45 vieraan juhlat sujuivat kivasti ja osuivat mitä parhaimmalle päivälle. HARD ROCK HALLELUJAH! Olipa ihana nähdä vanhoja tuttuja, joitain en ollut tavannut vuosiin. Ruoka- ja juomatrjoilut tekivät kauppansa ja taloa kehuttiin tyylikkääksi. Oli ihana juhlia kullan kanssa, kun olimme saaneet ison homman loppuun.

Tuikku esiintyi ja sai koko talon nauramaan. Kun Lordi voitti euroviisut koko porukka kiljui ja juhliminen aloitettiin alusta! Aivan mahtavaa.

Sanotaan, että totuus kuullaan humalaisten ja lasten suusta. Tätä ajatusta pureskelimme heti aamutuimaan tänään kullan kanssa, kun kävimme läpi eilistä ystäväpariskuntamme katkeraa, "totuuden paljastavaa" ja vihamielistä purkausta. Pariskunta on kyllä tunnettu siitä, että riitaa tulee, kun viinaa otetaan, mutta minuun/meihin tämä kohdistui ensimmäisen kerran. On jännä miten ihmiset joskus kuvittelevat, että kännissä voi laukoa mitä vaan ja se sitten kuittaantuu sillä, että oltiin humalassa. Tuskin. Kyseinen pariskunta väitti eilen kivenkovaa, että tulevat tänään meille selvin päin selvittämään asiat. Viimeisten joukossa lähtenyt perheenpää vielä uhkaili taksin ovella , että haastaa meidät oikeuteen. Epäselväksi jäi vain se, että mistä? 

Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin onnistunut! Isoja juhlia pitäisi järjestää useammin, tunnelma on ihan erilainen, kun kotona on 40 tai 4 ihmistä. Nyt sellainen olo, kuin yhdellä ystävälläni, kun hän oli mennyt naimsiiin. Hän kertoi, että ensimmäinen päivä vihittynä vaimona oli surkea. Hän ei ollutkaan enää morsian ja puolivuotta suunnitellut häät olivat ohi. -Tyhjä olo, muistan hänen todenneen. Hänen tuskansa kuitenkin lievittyi, koska matka Thaimaahan oli edessä. Harmi, ettei tupareiden jälkeen voi lähteä kuntoutuslomalle!

Lordi, Lordi, Lordi!

Olipa satumainen viikonloppu! Ilmat oli niin ihanat, että oltiin koko ajan ulkona. Kulta laitteli puutarhaa Tiuhtin kanssa. Reunusti kukkapenkkeja, lannoitti nurmikkoa ja poltti roskia. On liikuttavaa, kun se on niin innoissaan. Tiuhti keräili ötökkäboksiin etanoita ja tuhatjalkaisia.Tottakai sen piti myös paistaa nakkia nuotiossa, kun hannu poltti puutarhajätettä. Lauantaina tei ruoanksi ihanaa savulohikeittoa, käytin siihen mallorcalaisia uusia pernuoita, ah! Sunnuntaina koottiin keinu ja sinnepä Tiuhti riensi heti aamulla ennen hoitoon lähtemistä. Lauantai-iltana istuttiin naapurin eläkeläispariskunnan kanssa meitin terassilla upouusien puutarhakalusteiden päällä. Aika hujahti niin, että kello oli reippaasti yli puolen yön, kun mentiin kullan kanssa sisään. Muistona on oikeassa jalassa viisi hyttysen puremaa..ällöä! Kisut oli hetken aikaa ulkona launataina, kiipeilivät valjaissa kalliolla, kun oli niin lämmin.

Tähän päivää liittyy jollain tavalla haikeutta, kun pitkä työprojekti tulee tällä erää päätökseen. Perjantaina tullut käräjäoikeuden tuomio hatutti siinä määrin, että painuimme Rapen kanssa terassille maailmaa parantamaan. Keskiviikkona ja torstaina keikkailen Ylistarossa ja Ähtärissä, että mukavaa vaihtelua sekin pitkien oikeuspäivien päätteeksi!

Kesää!

Huh, töissä on eilen ja tänään ollut kurjaa. Tuli isossa hommassa kauheesti takapakkia ja se otti niin päähän, etten edes voinut nukkua viime yönä. Aamulla aloin itkemään toimituskokouksessa. Ehkä otan tämän työn liian vakavasti ja haluan olla liian hyvä? Nyt on tyhjä olo, sellainen kun ei olisi koskaan tehnyt yhtään hyvää juttua. Paska.

Muuten meillä on ollut rauhallista. Vappu tuli ja meni, mukavaa oli. Vieraat viihtyivät ja isäntäpari myös. Roope on innoissaan, kun pihalta löytyy jo jos jonkinlaista mönkijää. Koppakuoriaisia ja hämiksiä on ihmetelty kilpaa. Edessä on ensimmäinen koko perheen yhteinen ja VAPAA viikonloppu sitten remontin alkamisen. Ihanaa. Ei tehdä mitään.

Kisut ovat kovasti touhukkaita. Kaneli pistää Börjeä välillä kymmenen-nolla. Börjekin on jo tervehtynyt sitkeästä vatsataudistaan. Uusi nimikin on jo ovessa ja vielä pitäisi nähdä se vaiva, että ilmoittaisin kaikille. No sähköposti vaan tyyliin kaikille, jotka olen joskus tavannut.

Juttelin eilen yhden ystäväni kanssa, joka erosi viime syksynä. Hän oli törmännyt sydämensärkijäänsä Kluuvin kauppakeskuksessa.
-Kuvittele, sillä oli päällään se neule, jonka mä toin sille Ranskasta! Miten se voi pitää sitä?!
Yhdyin ystäväni päivittelyyn, mutta illalla mietin, että miehet eivät varmaankaan suhtaudu asioihin yhtä sentimentaalisesti kuin naiset.
Esimerkiksi, kun minä erosin pakkasin kihla- ja vihkisormukseni sekä kaikki korut ja kortit, joita olin tullut säästäneeksi laatikkoon ja vein ne varatoon. Ajattelin, että jos lapsi joskus ne haluaa. Samaan laatikkoon ängin yhteiskuvia ja muuta, joiden en toivonut enää kävelevän minua vastaan kotona. Miehet eivät ajattele näin. Teoriani sai vahvistusta tänä aamuna, kun ex-mieheni toi yhteisen lapsemme takaisin kotiin. Kun hän nousi autosta huomasin, että hänellä oli päässään kangolin hattu, jonka ostimme häämatkaltamme. Jalassaan hänellä oli samanlaiset housut kuin pikkuveljelläni, jotka äitini joskus lähetti jonkun merkkipäivän kunniaksi. Hymähdin itsekseni ja ajattelin, että niin. Näin se vaan menee. Havainnostani innostuneena soitin ystävälleni ja sanoin, että hänen arvuuttelunsa ovat turhia. Todennäköisesti hänen ex-miehensä ei pitänyt neuletta siksi, että hän kaihoten muistelee ystävääni ja salaa toivoo yhteenpaluuta, vaan siksi, että se sopi farkkujen kanssa tai sitten vaan siksi, että se oli ensimmäinen vaate, joka osui käteen.

Muutenkin luulen, että me naiset vietämme aivan liikaa aikaa miesten tekemisten ja sanomisten tulkitsemiseen. Yleensä selitykset ovat yksinkertaisia. Jos mies on koko illan hijainen, ei se tarkoita sitä, että häntä ottaa päähän, ja että suhde on lopussa (kyllä, minulla on näin hysteerisiä ystäviä). Yhtenä iltana istuimme kotona ja minua jurppi, kun mieheni ei puhunut mitään. Lopulta en voinut olla enää hiljaa, vaan avasin sanaisenarkkuni rytinällä.
-Kuule, olis ihan kiva, jos sanoisit mikä sua vaivaa, ettei tarvitse tässä koko iltaa pilata arvuuttelemalla.
-Mitä? Siis mitä, ei mua mikään vaivaa. Mitä tää nyt on?
-No sä et kuule ole sanonut kahteen tuntiin paljon mitään.Että viesti meni kyllä perille, mutta vituttaa vaan, kun et voi sanoa mikä nyt on.
-Eiks oo ihan kiva olla joskus rauhassa kotona, ettei tarvii aina hösöttää. Ihanan rauhallista, en edes muista, koska meillä on ollu näin hiljasta. Mennäänkö kulta nukkumaan?

Niinpä niin...MIEHET. Tämän nimenomaisen syyn takia, useimmat mykkäkouluistani varmaankin jäävät huomoimatta. Hän tuskin edes huomaa, että olen mököttänyt. Ajattelee vaan, että kotona on taivaallinen rauha.