Työpäiväni alkoi eilen klo 7.30 ja olin kotona 01.20. Meillä on töissä vähän häsää, kun teemme kahta lehteä yhtä aikaa, mutta se ei ollut varsinainen syy myöhäiseen kotiutumiseeni. Lähdin neljän junalla Tamperelle ja menimme Timpesterin kanssa katsomaan Tampereen Työväen Teatterin Kosti Elo -saliin Kauppamatkustajan kuoleman ensi-iltaa. Roine-fani tai ei, aivan varmasti 3 parhaan teatteriesityksen joukossa, jota olen nähnyt. paitsi Sir Roine (jolle vein konkkupullon) myös Tuire Alenius oli niin henkeä salpaavan hyvä, että emme kyenneet kuin päivittelemään Timpesterin kanssa jälkikäteen. Paikalla olivat myös Eila Roine, Ritva Jalonen, Tapani Perttu... Tungimme eturiviin istumaan (minä pakotin) ja Timpesteriä hävetti, kun rupesin kaksi kertaa itkemään.

Tiedättekö, että ihailen vilpittömästi ihmisiä, jotka ovat jossain asiassa noin lahjakkaita kuin esimerkiksi eilisen näytelmän tähdet. Jotenkin tuntuu, että loppujen lopuksi upeaksi näyttelijäksi ei voi opetella, vaan siihen synnytään? En ole pahemmin diggaillut Sirkku Peltolan ohjaustöitä aiemmin, mutta nyt osui kyllä sekin nappiin. Suosittelen sataprosenttisesti kaikille, jotka ylipäätään käyvät teatterissa.

Yöllä kun tulin kotiin kulta siellä odotteli "pirteenä", ei ollut saanut unta kun en ollut kotona. Hah, ja aina mulle avautuu kun valittelen sen yövuoroja ja yöuneni levottumuutta tuolloi. Siitäs sai, pata kattilaa soimaa!

Good things.