Börje Wilhelm on koko kotimme sydän. Tämä pian kahdeksan kuukautta täyttävä persialaiskissa on paitsi lapseni silmäterä, myös ihana unikaveri ja hauskaa seuraa. Meillä on aina ollut kissoja. Kotona meillä oli persialaiskissa Nicke ja myöhemmin vieläkin vanhempieni ilona elelevä exoctic Oscar-Adolf. Börje on järjestyksessään toinen oma kissani (vaikka se on oikeasti Tiuhtin). Ensimmäinen Leevi-Kaleva kohtasi maallisen vaelluksensa päätepisteen viime keväänä. Olen kissamaisissa aatoksissa tänään siksi, että suunnittelemme kaverin ottamista Börjelle, nyt kun tilaakin on paljon ja kisut tunnetusti viihtyvät hyvin kimpassa. Kerron Tiuhtille vasta, kun homma toteutuu, mutta poika takuulla ratkeaa liitoksistaan. Se Börje on sille niin ykkösjuttu, että toisen kisun saaminen on varmasti jännä juttu. Olen menossa katsomaan yhtä pentuetta huhtikuun 2. päivä. Taksi ei ole vielä virallisesti sanonut ei eikä kyllä. Aikanaan kun intoilin sille mopsista (jolle meillä ei oikeasti ole tässä elämäntilanteessa riittävästi aikaa) se kommentoi, että mielummin toinen kissa. Mainitsin asiasta eilen, eikä se nyt ainakaan sanonut ei. Katsotaan.

Vaikka pidänkin itseäni vapaa-ajalla aika peruslaiskana ihmisenä on jännä, että Börjen turkin hoito on minusta haastavaa ja mukavaa. ostin juuri eilen karstan sille. Olen tähän asti harjaillut tiheällä metallikammalla, mutta nyt turkki on jo sen verran pitkä, että karsta on parempi.

Tänään menen Gastro-messuille Messukeskukseen tekemään juttua meidän pääsiäisnumeroon. Vastassa on vanha tuttu yhteistyökumppani, joten oletan homman hoituvan aika helposti. Sitten kotiin siivoamaan. Meillä on järkyttävä sotku, joka tarttee saada kuntoon, ennen kuin Tiuhti tulee lauantaina kotiin.

Timpesteri meinaa ottaa skorppionin! Sillä on jo ennestään Eeli-niminen hämähäkki ja Manteli-kissa. Timpesteri onkin muuten ystävistäni ainoa, jolla on kotieläimiä.