Börje Wilhelm on koko kotimme sydän. Tämä pian kahdeksan kuukautta
täyttävä persialaiskissa on paitsi lapseni silmäterä, myös ihana
unikaveri ja hauskaa seuraa. Meillä on aina ollut kissoja. Kotona
meillä oli persialaiskissa Nicke ja myöhemmin vieläkin vanhempieni
ilona elelevä exoctic Oscar-Adolf. Börje on järjestyksessään toinen oma
kissani (vaikka se on oikeasti Tiuhtin). Ensimmäinen Leevi-Kaleva
kohtasi maallisen vaelluksensa päätepisteen viime keväänä. Olen
kissamaisissa aatoksissa tänään siksi, että suunnittelemme kaverin
ottamista Börjelle, nyt kun tilaakin on paljon ja kisut tunnetusti
viihtyvät hyvin kimpassa. Kerron Tiuhtille vasta, kun homma toteutuu,
mutta poika takuulla ratkeaa liitoksistaan. Se Börje on sille niin
ykkösjuttu, että toisen kisun saaminen on varmasti jännä juttu. Olen
menossa katsomaan yhtä pentuetta huhtikuun 2. päivä. Taksi ei ole vielä
virallisesti sanonut ei eikä kyllä. Aikanaan kun intoilin sille
mopsista (jolle meillä ei oikeasti ole tässä elämäntilanteessa
riittävästi aikaa) se kommentoi, että mielummin toinen kissa. Mainitsin
asiasta eilen, eikä se nyt ainakaan sanonut ei. Katsotaan.
Vaikka pidänkin itseäni vapaa-ajalla aika peruslaiskana ihmisenä on
jännä, että Börjen turkin hoito on minusta haastavaa ja mukavaa. ostin
juuri eilen karstan sille. Olen tähän asti harjaillut tiheällä
metallikammalla, mutta nyt turkki on jo sen verran pitkä, että karsta
on parempi.
Tänään menen Gastro-messuille Messukeskukseen tekemään juttua meidän
pääsiäisnumeroon. Vastassa on vanha tuttu yhteistyökumppani, joten
oletan homman hoituvan aika helposti. Sitten kotiin siivoamaan. Meillä
on järkyttävä sotku, joka tarttee saada kuntoon, ennen kuin Tiuhti
tulee lauantaina kotiin.
Timpesteri meinaa ottaa skorppionin! Sillä on jo ennestään Eeli-niminen
hämähäkki ja Manteli-kissa. Timpesteri onkin muuten ystävistäni ainoa,
jolla on kotieläimiä.
torstai, 16. maaliskuu 2006
Kommentit